Muotoilu- ja arkkitehtuuripedagogiikan kurssilla näytettiin kuva valaisimesta, joka oli tehty ohuen pleksin tapaisesta läpikuultavasta muovilevystä. Innostuin materiaalista niin paljon, että suunnittelin heti millaisen valaisimen siitä tekisin. Sitten mietin mistä saisin oikeanlaista muovilevyä kun en tiennyt edes sen virallista nimeä. Onnellisten sattumien ansiosta en joutunut kauan etsimään. Anopin työpaikan varaston siivoamisen yhteydessä löytyi tarkoitukseeni sopivaa valkoista muovilevyä, joka muuten olisi joutunut roskalavalle. Paksumpaa se kyllä oli kuin kuvassa näkemäni, mutta kyllä se kelpaisi. Ja sitten vaan toteuttamaan!
Olin suunitellut ja luonnostellut valaisimen valmiiksi. Pyysin toteutukseen apua isältäni, joka on varsinainen moniosaaja, ja jolta löytyisi tarvittava kalusto millaiseen nikkarointiin tahansa. Yhdessä sitten mietimme lopullisen toteutussuunitelman. Mallinsimme suunnitelman kolmiulotteiseksi kartonkisuikaleilla, niiden mukaan isäni sahasi sopivat palat muovilevystä. Kokosimme valaisimen yhdessä, sillä se oli ehdottomasti "kahden miehen hommaa", muovilevy oli astetta jäykempää tavaraa. Kiinnitykseen tarvittiin järeitä aseita, muovikaistaleet kiinnitettiin lieriöiksi popniiteillä. Hieno siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Nyt se ilahduttaa kotimme olohuoneessa. Ja valoa riittää, kauniin pehmeää sellaista kun käytössä ovat vielä vanhat kunnon hehkulamput.
Mulla on jotain sulle mun blogissa ;)
VastaaPoista