Kakkua!

Kyllä. Oli vaan pakko saada täytekakkua, täysin ilman syytä. Ja kakun myös tein :) Kyseessä on banaanirahkakakku. Pohjana ihan tavallinen sokerikakkupohja (4 munaa), kostutuksena mustaherukkamehua, välissä banaanirahka ja vadelma-maitosuklaaganache (tupla-annos). Kuorrutteena kermavaahto ja Baileys-tahna, jota oli pakko päästä testaamaan. 

Aina onnistuvan sokerikakkupohjan resepti

Tarvitaan:

• munia
• sokeria
• perunajauhoja
• vehnäjauhoja
• leivinjauhetta

Banaanirahka (tai mikä tahansa muukin rahka)

Tarvitaan:

• 2 kypsää banaania (tai marjoja tai muita hedelmiä)
• 2 dl kuohukermaa
• 250 g maitorahkaa
• sokeria/vaniljasokeria

Soseuta banaanit, vispaa kerma vaahdoksi, yhdistä kaikki aineet. Tarkista maku, lisää sokereita tarvittaessa.

Kyllä tuli hyvä kakku! Baileys-kuorrute oli loistava. Sopisi myös aikuisten kuppikakkuihin. Toisaalta toimii mielestäni myös pelkkänä suklaatahnana erinomaisesti, mikäli ei tahdo likööriä kuorrutukseen laittaa. Tosi käyttökelpoinen ohje, hyvät suhteet, tahnassa hyvä koostumus.

 Mihinkähän tuon lopun kakun vaan laittaisi.. :)

Hittileivoksia

Pariisin herkuista, macaron-leivoksista on "kuhistu" Suomessakin jo pari vuotta. Kyseessä on eräänlainen täytemantelimarenki. Itse katselin niitä pitkään nenänvartta pitkin ja ajattelin, että mahtaa olla kuivia. Sitten eräissä häissä maistoin kyseistä molluskaa hyvin hyvin epäileväisenä. Ja voi että mitä herkkua se oli! Täytyihän sitä sitten itsekin kokeilla. Tässä tulos:

Pilkullisuus johtuu mantelijauheesta, jossa mantelit on jauhettu kuorineen. Täytyy seuraavalla kerralla tehdä leivokset kuorettomasta versiosta, tulee vielä herkempiä kakkusia. Vähän litteitä näistä tuli myös,  tiedänpä seuraavalla kerralla tehdä marengista jämäkämpää, sillä asia korjaantunee. Sokeri-vesisiirippia pitää siis uskaltaa keittää vähän pidempään. Makua tai koostumusta litteys tai pilkullisuus ei kuitenkaan haitannut, sukkelaan hävisivät :)

Ohjeita näihin herkkuihin löytyy netin täydeltä, oma ohjeeni on täältä. Tuosta ohjeesta tulee tosi iso satsi, n. 150 kappaletta, olettaen että kaikki yksilöt onnistuvat :) Ainakin itse aion tehdä teuraavalla kerralla vaan puolikkaan annoksen, kun harvemmin tarvitsee pikkutarjottavia satamäärin.

Täytteet ovat Kermaruusun ohjeiden innoittamia. Vaaleanpunaisissa leivoksissa on vadelma-maitosuklaaganache eli eräänlainen suklaatahna. Turkooseissa leivoksissa täyte on mustikka-valkosuklaaganache. Resepti on tämä:

Tarvitaan:

• 40-60 g marja/hedelmäpyrettä
• 15 g kermaa
• 100 g suklaata rouhittuna

Kiehauta kerma ja pyre kattilassa. Kaada kuuma liemi rouhitun suklaan päälle. Sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä jääkaapissa. Kuohkeutta voi lisätä jäähtymisen jälkeen vatkaamalla massan. Itselläni tanha oli koostumukseltaan parhaimmillaan seuraavana päivänä, jolloin se oli saanut olla vatkaamisenkin jälkeen riittävän kauan jääkaapissa jähmettymässä. Eri marjoista ja hedelmistä tulee eripaksuisia pyreitä. Kannattaa siis olla tarkkana määrän arvioinnin kanssa, jotta tahnasta ei tule liian juoksevaa. Itse tein pyreet pakastemarjoista ja mustikkaa oli vähän liikaa, täytteestä tuli ehkä hieman liian nestemäistä. Ratkaisuna voisi olla suklaarouheen lisääminen tai vähemmän pyrettä ja/tai kermaa. Hyvä täyte kuitenkin siitä, että makuvaihtoehtoja on paljon. Rohkeasti vaan yhdistelemään.

Macaron-leivosten väliin voi laittaa myös esimerkiksi lime curdia, pähkinäsuklaalevitettä, marmeladia... Seuraava oma täytekokeiluni on ehdottomasti tämä Baileys-täyte.

Ensimmäinen puku

Hyvän ystäväni tytöllä oli yksivuotisjuhlat ja mukavat synttärit olivatkin. Ne olivat myös meidän Pojalle ensimmäiset lastenkutsut ja täytyihän juhliin pukeutua tilanteen vaatimalla arvokkuudella.

Mies osti kaupasta valkoisen perusbodyn. Minä sitten ompelin muutamasta nätistä kankaasta ja pitsistä "kravatin" ja aplikoin sen kiinni bodyyn. Ei menny ihan niinku Strömsössä kravatin kärjen osalta, mutta aika kiva tuli kumminkin. "Puku" täydentyi harmailla plyysihousuilla.

Eipä tuolloin vajaa 3 kk vanha kaveri ollut vaatteesta moksiskaan, mutta meitä aikuisia pieni herrasmies kyllä nauratti. Elämän pieniä iloja :)

Vetskaripaita

Kun imettää, vaatevalikoima paitojen osalta on aika suppea. Täytyy olla joko imetyspaita, avonainen/tosi venyvä kaula-aukko tai sitten toppi ja neuletakki tms. edestä avattava paita. Vaikka imetyksen puolesta liputankin, pukeutumisen suhteen alkaa tympiä. Varsinkin kun kaksi viimeisintä em. vaatevaihtoehtoa eivät ole yhtään mun juttu. Olen enemmänkin hupparityttöjä. Imetyshuppareita on toki olemassa, mutta kaikki mitä olen löytänyt ovat niin, no, imetysvaatteen näköisiä. Ja lisäksi kamalan kalliita. Siksi ajattelinkin tehdä itselleni sellaisen imetyshupparin, jota voi käyttää myöhemminkin eikä näytä imetyspaidalta. Tällainen siitä tuli:

Vaaleanpunainen ja turkoosi raita keltaisen kolmion molemmin puolin ovat vetoketjuja. Näyttävät mielestäni ihan hauskoilta ja näin imetyskin käy vaivattomasti. Varsinaisia kaavoja paitaan ei ollut, leikkasin paidan kappaleet hyvää, jo olemassa olevaa hupparia mukaillen. Ja taskut täytyy tietenkin olla. Löytyykö muilta ompeluprojekteja?

Viemisiä "uuteen" kotiin

Käytiin perheellä vihdoin mieheni veljen ja veljen avovaimon kotona kyläilemässä. Mukavaksi olivat asunnon laittaneet. Koti ei ole varsinaisesti enää uusi, mutta käyntimme oli kuitenkin ensimmäinen. Siitä syystä oli mukanamme viemisiä: sammutuspeite ja kolmen yrtin ruukku. Tällä kertaa ei vielä uskaltanut viedä itse tehtyä, kun ei tiennyt kodin värejä ja tyyliä kunnolla, seuraava lahja onkin sitten helpompi. Kortti täytyi kuitenkin tehdä. Se näytti tältä:

Päivä oli oikein kiva. "Pelattiin" raclettea ja pelattiin Blokusta (ihan mun suosikki) ja Muuttuvaa Labyrinttia, juotiin teetä ja juteltiin, ei hassumpi tapa viettää päivä :)

Upee tunnustus

No vau! Ihana mai makingsin Mai antoi haparoivat ensiaskeleensa ottaneelle blogilleni tunnustusta The Gorgeous Bloggerin muodossa, oho. Taas opin jotain uutta blogimaailman ihmeistä, tällaistakin on, aika kivaa :)

Tunnustus toi mukanaan kysymyksiä:

Milloin aloitit blogisi?

Blogini on ihan untuvikko. Ensimmäinen kirjoitus 5.3.2011.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittlee?

Blogini sisältö hakee vielä muotoaan, mutta kirjoitan projekteistani ja elämästä niiden ympärillä, Hyvän-mielen-päivistä. Muutama kirjoitus on jo askartelusta ja nikkaroinnista, myös leivonnasta olen kirjoittanut. Tällä linjalla varmasti jatketaan. Luvassa on juttuja myös ihan vaan elämisestä ja olemisesta.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Vaikea sanoa vielä :) Se että se on minun..

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Ystävän painostus, tai oikeammin kannustus ;) Myös halu näyttää muille mitä oon saanut aikaan, ja toki kiinnostaa mitä muut ovat mieltä jutuistani. Hyvän mielen jakaminen on myös syy blogin kirjoittamiseen. Ja se että saan enemmän suunnittelemiani projekteja käyntiin ja valmiiksi nyt kun on blogi; täytyy tehdä juttuja, jotta voi kirjoittaa juttuja.

Mitä haluaisin muuttaa blogissasi?

Ilmiasua vielä jonkin verran.

Tunnustusta tulee toki jakaa eteenpäin. Olen aika huono lukemaan blogeja, enkä oikein osaa etsiä mieluisia/kiinnostavia. Mutta opettelen, kuten koko blogimaailmaa. Yhteen blogiin olen kuitenkin varauksettoman ihastunut. Se on knit sea. Minusta pelkkä ajatus neulegraffiteista on mainio ja knit sea toteuttaa asiaa hienosti, ja varmasti piristää monen päivää :)

Sisustusta osa 3: "Hymypatsaat"

Pienenä harmittelin kun en saanut hymytyttöpatsasta. Se oli jotenkin niin kaunis ja suloinen. Ja arvokkaan näköinen, oikea veistos! Ja sitä ei voinut eikä voi vieläkään saada mistään muualta kuin koulusta. Nykyään en enää ole pahoillani, tällä temperamentilla ja itsepäisyydellä patsaan saaminen olisi osoittanut luokkatovereilta huonoa arvostelukykyä :) Patsaat taitavat toisinaan myös aiheuttaa melkoista närää vanhempien  ja oppilaiden keskuudessa. Lisäksi kouluilla tuntuu olevan mm. jakotiheydessä eri käytäntöjä, idea on hyvä mutta toteutus ontuu, harmillista.

Kaikesta tästä huolimatta kuitenkin pidän itse veistoksista, ne ovat kerrassaan viehättävät. Siksi halusin eräässä opiskelutehtävässä tehdä ne omalla tavallani. Muotoilin alkuperäisiä patsaita mukailevat päät vahasta, kuitenkin sillä erotuksella, etteivät minun muokkaamani kaverit näytä aivan yhtä seesteisiltä kuin originaalit. Tein päistä silikonimuotit. Veistokseni ovat kipsiä, kuten alkuperäisetkin. Tällaisen tunnustuksen olisin saattanut saadakin ala-asteella, mutten ehkä olisi silloin osannut arvostaa..

Hehee, luulitkos jo, että nuo olivat ne veistokset? Ei hätää, ne ovat veistosten muotit. Saanen esitellä: Itsepäisyystyttö ja Keppostelupoika

Nämä tyypit koristavat kirjahyllyämme. Kovin moni kyläilijä ei edes noteeraa näitä, ja jotkut erheellisesti luulevat meitä hymypatsaiden saajiksi, mutta ne jotka katsovat tarkemmin ovat yleensä varsin hämmästyneitä :) Jos tiedät jonkun joka ansaitsee Itsepäisyystytön tai Keppostelupojan, tai haluat sellaisen kenties itsellesi, älä epäröi ottaa yhteyttä: kadentaikoja[a]gmail.com

Sisustusta osa 2: valaisin

Muotoilu- ja arkkitehtuuripedagogiikan kurssilla näytettiin kuva valaisimesta, joka oli tehty ohuen pleksin tapaisesta läpikuultavasta muovilevystä. Innostuin materiaalista niin paljon, että suunnittelin heti millaisen valaisimen siitä tekisin. Sitten mietin mistä saisin oikeanlaista muovilevyä kun en tiennyt edes sen virallista nimeä. Onnellisten sattumien ansiosta en joutunut kauan etsimään. Anopin työpaikan varaston siivoamisen yhteydessä löytyi tarkoitukseeni sopivaa valkoista muovilevyä, joka muuten olisi joutunut roskalavalle. Paksumpaa se kyllä oli kuin kuvassa näkemäni, mutta kyllä se kelpaisi. Ja sitten vaan toteuttamaan!

Olin suunitellut ja luonnostellut valaisimen valmiiksi. Pyysin toteutukseen apua isältäni, joka on varsinainen moniosaaja, ja jolta löytyisi tarvittava kalusto millaiseen nikkarointiin tahansa. Yhdessä sitten mietimme lopullisen toteutussuunitelman. Mallinsimme suunnitelman kolmiulotteiseksi kartonkisuikaleilla, niiden mukaan isäni sahasi sopivat palat muovilevystä. Kokosimme valaisimen yhdessä, sillä se oli ehdottomasti "kahden miehen hommaa", muovilevy oli astetta jäykempää tavaraa. Kiinnitykseen tarvittiin järeitä aseita, muovikaistaleet kiinnitettiin lieriöiksi popniiteillä. Hieno siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Nyt se ilahduttaa kotimme olohuoneessa. Ja valoa riittää, kauniin pehmeää sellaista kun käytössä ovat vielä vanhat kunnon hehkulamput.

Sisustusta osa 1: unikkoniitty

Muutimme mieheni kanssa uuteen kotiin syksyllä 2010. Ensin oli tarkoitus maalata "vain" olkkari ja kaksi makkaria (ts. kaikki huoneet). Mutta nälkä kasvaa syödessä ja sitten maalattin ylä- ja alaeteinenkin porraskäytävineen. Mutta entäs keittiö? Ensin ajattelimme että ei tarvitse tehdä mitään, sitten ajattelimme, että no jos nyt valkoisella maalataan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Eräänä päivänä sitten päätin, että nyt tapahtuu. Maalasin yhden seinän turkoosiksi, mutta ei se riittänyt. Halusin keittiöömme niityn. Lopulta hyvä inspiraation lähde löytyi ja paperille sommittelun jälkeen piirsin seinään lyijykynällä ääriviivat yksityiskohtaista maalaamista varten. Ja tällainen meidän unikkoniitystämme sitten tuli:

Loput seinät olisi edelleen tarkoitus maalata valkoisiksi, samoin kuin jalkalistat. Joulukuussa perhettämämme kasvattanut suloinen poika ei kuitenkaan enää nuku niin pitkiä päiväunia kerrallaan, että pääsisin keskittymään maalaamiseen riittävän pitkäksi aikaa. Täytyy yrittää varata joku viikonloppu maalipensselin heilutteluun, kun mieskin on kotona. Millaisia remontteja muilta löytyy?

Herkkusunnuntai

Sunnuntai oli lauantain tapaan ihana päivä. Meille tuli vieraita ja sehän tarkoittaa, että täytyy olla herkkuja, tietty. Tässä tarjottavat:

Juustotangot

Vasemmalla edamjuustotankoja, oikealla Aurajuustotankoja (joista oli puolet jo syöty kun tajusin ottaa kuvan).

Tämä on luottoreseptini monen vuoden takaa. Jostain lehdestä äitini sen löysi. Ohje on niin simppeli, ettei sitä oikein ehkä edes reseptiksi voi sanoa. Onnistuu poikkeuksetta.

Tarvitaan:

• torttutaikinalevyjä
• Aurajuustoa tai edam- tms. raastetta
• kananmunaa voiteluun
• (unikon- tai seesaminsiemeniä)

Sulata torttutaikinalevyt. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Kauli sulaneita taikinalevyjä hieman. Ota puolet levyistä ja levitä niiden päälle murusteltu Aurajuusto tai juustoraaste. Nosta tyhjät taikinalevyt juustoraasteisten levyjen päälle. Kauli vielä hieman, että levyt tarttuvat toisiinsa (jos tavallinen juustoraaste on kovin kuivaa, kannattaa levyjä hieman kostuttaa vedellä). Leikkaa noin 1-2 cm leveitä suikaleita taikinasta. Kiepauta suikale kierteelle, laita uunipellille ja voitele kananmunalla. Pinalle voi vielä ripotella unikon- tai seesaminsiemeniä. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 10 minuuttia, tai kun tangot ovat saaneet kauniin kullanruskean värin.

Riisisuklaa

Tämä mainio ja taas erittäin yksinkertainen ohje löytyi Yhteishyvän Ruoka-lehdestä numerosta 12.10 nimellä Riisimurotryffelit. Muutin ohjetta sen verran, että käytän margariinin sijasta voita. En myöskään tee yksittäisiä riisisuklaapalloja, vaan joko sulkaapatukoita, jotka voi helposti ottaa "evääksi" tai ison riisisuklaalevyn, jonka voi sitten murtaa/leikata sopiviksi paloiksi (kuten kuvassa). Tällä kertaa keittiössä touhusi myös avulias vieraamme, riisisuklaaherkut syntyivät häneltä käden käänteessä.

Racletet - kulinaarinen seurapeli

Vieraamme lunastivat käynnillään myös joululahjansa, raclette-herkutteluillan. Tähän ruokalajiin ei itselläni ole sen kummempaa reseptiä kuin että varaa pöytään paljon erilaisia ihania juustoja, tomaattia, paprikaa, maissia, oliiveja, meetvurstia, kinkkua ja mitä nyt mielesi tekeekään! Kokoa mieleisesi annos pannulle ja laita raclettegrilliin, anna juuston lämmetä ja muuttua sulaksi, kaavi lautaselle ja nauti. Jos et omista raclettegrilliä voit valmistaa racletet myös tavallisella pannulla hellanlevyllä. Nämä herkut katosivat suuhun niin nopeasti, ettei kuvaa ehtinyt edes harkita :)

Kinuskipannacotta

Jälkiruoaksi tarjosin omaa kestosuosikkiani kinuskipannacottaa. Jälkiruoan nimi on kyllä sikäli harhaanjohtava, että se on oikeastaan kinuskirahkaa. Panna cotta tosin sanamukaisesti tarkottaa keitettyä kermaa ja kyllähän se kerma kinuskia valmistettaessa keittyy. Koostumus myös tässä herkussa on vanukasmainen kuten aidossa pannacotassakin. Ja kuulostaahan pannacotta toki hienommalta kuin rahka. Alkuperäinen ohje täältä, joskin reseptit tuppaavat käytössäni aina hieman muuttumaan, kuten nytkin. Tästä ohjeesta tulee 6-8 annosta.

Tarvitaan:

• 4 dl kuohukermaa
• 3 dl (fariini)sokeria
• 2 prk à 250 g maitorahkaa
• marjoja
• marjakeittoa

Sekoita kerma ja sokeri kattilassa, keitä kinuskiksi: anna liemen kiehua ja sekoittele välillä, varo ettei kuohu yli. Kinuski on valmista kun tippa kinuskia jähmettyy kylmään veteen pudotettuna, tämä on ns. kuulakoe. Keittoaika vaihtelee mm. kinuskin määrästä riippuen 15-25 minuuttiin.

Anna kinuskin jäähtyä, sekoita välillä. Lisää rahka ja sekoita massa sauvasekoittimella tasaiseksi. Jaa mieleisiäsi marjoja annosmaljojen pohjalle. Kaada päälle kinuski-rahkamassa, jätä tilaa keitolle. Peitä ja laita jääkaappiin jähmettymään. Lisää annoksiin mieleisesi marjakeitto juuri ennen tajoilua. Keitto kannattaa kaataa lusikan kautta, näin se ei tee kuoppaa kinuski-rahkamassaan ja näyttää muutenkin siistltä. Marjakeitonkin voi tehdä helposti itse, mutta olen sen verran laiska, että käytän yleensä valmiita marjakeittoja ja hyvin toimii.

Vinkki! Itse teen lähes aina ns. vaalean kinuskin eli käytän tavallista hienoa sokeria, sillä fariinisokeria ei yleensä löydy kaapistani, enkä tämän takia viitsi sitä ostaa sinne kuivumaan. Tavallinenkin sokeri siis kelpaa oikein hyvin, kinuski ehkä keittyy hieman pidempään ja väri on vaaleampi, maku kuitenkin aivan yhtä hyvä kuin tummassakin kinuskissa.

Vadelmakupliva

Juomana oli vadelmaista kuplavettä: vadelmamehutiivistettä, Russchian-juomaa ja kivennäisvettä. Tosi hyvä janojuoma, ei liian makea. Ja ihanan värinen. Loistava myös booli/drinkkipohjaksi. Koristukseksi ja viilentäjäksi juomaan voi laittaa pakastevadelmia. Alkuperäinen idea täältä, hieman muunneltuna tosin.

Sokerina pohjalla...

Kaiken syöpöttelyn jälkeen pelasimme vierailtamme tupaantuliaislahjaksi saamaamme Blokusta. Aivan mainio peli, ja mikä parasta, mä voitin! Aivan mahtava päivä hyvässä seurassa. Millainen on sinun mahtava päiväsi?

Tupaantuliaisia

Tässä ihka ensimmäinen blogipostaukseni ikinä. Tervetuloa! Tästä blogista löydät askarteluun, käsitöihin ja leivontaan liittyviä juttuja, unohtamatta elämän pieniä iloja. Postauksen aihe sopiikin hyvin ensimmäiseksi julkaisuksi, onhan tämä blogi eräällä tavalla uusi koti :)

Hyvä ystäväni muutti vihdoin takaisin Suomeen. Kävi kutsu kyläilemään, ja täytyihän sitä olla jotain viemisiä uuteen kotiin. Tein violetista pitävälle ystävälleni lilapohjaisen kortin, ranskanliljakuosi kuviopaperissa on hauska viittaus yhteiseen partioharrastukseemme. Halusin viedä myös tulppaaneja, mutta kaupassa ei ollut, harmitti. Sen sijaan löysin suloisen valkoisen muurikellon ja olinkin lopulta paljon tyytyväisempi tähän ratkaisuun.

Olen tykästynyt leivän leipomiseen ja sen viemiseen lahjaksi. Siinä on jotakin lämminhenkistä. Siksi myös sitä laatua oli luvassa kukan lisäksi. Tällä kertaa lahjaksi päätyi leipävuoka ilman valmista leipää, mutta leivän ainekset valmiiksi mitattuina, sillä en valitettavasti ehtinyt leipoa leipää itse. Lahjan saaja on kuitenkin varsinainen jauhopeukalo, joten leipominen ei ole ongelma. Lisäksi kyseessä on tosi helppo ohje, Nopea olutleipä, jonka resepti löytyy täältä. Tällä reseptillä mieheni leipoi sukulaisille joululahjaleivät oikein mallikkaasti. Helppoa ja herkullista.

Päivä oli mukava ja uusi koti ihanan valoisa ja kiva. Hyvän-mielen-päivä.